Kappaleen otsikko on: Populaatioista voi syntyä vähitellen uusia lajeja.
Kappale lähtee liikkeelle evoluutiotekijästä. Se tarkoittaa lajinkehitystä, missä eliölajit muuttuvat ja niistä voi kehittyä uusia lajeja.
Mikroevoluutiossa saman lajin populaatiot muttuvat perimältään vähitellen erilaisiksi. Makroevoluutiossa syntyy uusia lajeja eli syntyy lajiutumista.
Isolaatio ja geenivirta
Sattuma, pullonkaulailmiö
kukkien kromosomien kaksinkertaistuminen
Charles Darwinin oletukset: eliölajit lisääntyy --> yksilöiden määrä ylittää helposti kantokyvyn, eläin- ja kasviyksilöt eivät ole ominaisuuksiltaan samanlaisia vaan kikun laji muuntelee, liian suuret yksilömäärät aiheuttavat olemassaolon taistelua, luonnonvalinta. Näin laji ''kehittyy vähitellen paremmaksi''
Sopeutuminen ja sopeutumiskäyttäytyminen
Kappaleen 9 otsikko on: Eliömaailman kehityksestä on monenlaisia todisteita.
Fossiilien suhteellinen ikä saadaan selville johtofossiilien avulla
radioaktiiviset aineet
fossiilisarjat
välimuotofossiilit, liskolintu
anatomiste rakenteiden vertailu
surkastumat
DNA:n rakenne ja proteiinien aminohappojärjestys
alkionkehitys
molekyylikello
solujen samanlaiset biokemialliset reaktiot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti