Kappaleen otsikko on: Populaatioista voi syntyä vähitellen uusia lajeja.
Kappale lähtee liikkeelle evoluutiotekijästä. Se tarkoittaa lajinkehitystä, missä eliölajit muuttuvat ja niistä voi kehittyä uusia lajeja.
Mikroevoluutiossa saman lajin populaatiot muttuvat perimältään vähitellen erilaisiksi. Makroevoluutiossa syntyy uusia lajeja eli syntyy lajiutumista.
Isolaatio ja geenivirta
Sattuma, pullonkaulailmiö
kukkien kromosomien kaksinkertaistuminen
Charles Darwinin oletukset: eliölajit lisääntyy --> yksilöiden määrä ylittää helposti kantokyvyn, eläin- ja kasviyksilöt eivät ole ominaisuuksiltaan samanlaisia vaan kikun laji muuntelee, liian suuret yksilömäärät aiheuttavat olemassaolon taistelua, luonnonvalinta. Näin laji ''kehittyy vähitellen paremmaksi''
Sopeutuminen ja sopeutumiskäyttäytyminen
Kappaleen 9 otsikko on: Eliömaailman kehityksestä on monenlaisia todisteita.
Fossiilien suhteellinen ikä saadaan selville johtofossiilien avulla
radioaktiiviset aineet
fossiilisarjat
välimuotofossiilit, liskolintu
anatomiste rakenteiden vertailu
surkastumat
DNA:n rakenne ja proteiinien aminohappojärjestys
alkionkehitys
molekyylikello
solujen samanlaiset biokemialliset reaktiot
torstai 11. huhtikuuta 2013
perjantai 5. huhtikuuta 2013
BIOS1 kpl 6
Kappale 6 otsikko: Luonnonvalinta ohjaa evoluutiota
Pajusirkku
Luonnonvalinta tarkoittaa sitä, että parhaiten sopeutuneet eliöt selviytyvät parhaiten ja niiden ominaisuudet, geenit siirtyvät ja yleistyvät myös seuraavilla sukupolvilla.Parhaiden sopeutuneiden yksilöiden ominaisuudet alkavat yleistyä ja huonoiten sopeutuneiden ominaisuudet karsiutua. Luonnonvalinta vaikuttaa geenien lukusuhteisiin.
Luonnonvalinta suosii ympäristöoloihin parhaiten sopeutuvia geenejä ja tätä kutsutaan kelpoisuudeksi eli fitnessiksi. Valinta suosii niitä geenejä, joka lisäävät yksilön kelpoisuutta eli fitnessiä.
Luonnonvalinnan suosimia tekilöitä on erilaisia riippuen ympäristöstä, on tasapainottava valinta, suuntaava valinta ja hajottava valinta.
Tasapainottavassa valinnassa luonnonvalinta suosii keskivertoyksilöitä. Esimerkiksi jos pajusirkku synnyttää keskimäärin 5 munaa niin ne keskiverrot selvityvyät parhaiten ja saavat eniten lentokykyisiä poikasia. Ympäristöolojen pysyessä pitkään samana, populaatioilla on aikaa sopeutua ympäristöönsä.
Pajusirkku
Jos ympäristössä tapahtuu muutoksia tai populaatiot siirtyvät uusille alueille. Alkaa suosia muuttuneisiin olosuhteisiin sopeutuvia yksilöitä. Suuntaava valinta suosii populaation ääripäitä eli joko tummaa tai vaaleita värejä. Esimerkiksi teollisuusalueella on paljon nokea ja se saa aikaiseksi etanoiden tumman värin. Ympäristön väriin sopeutuessa yksilö ei tule syödyksi ja pystyy tuottamaan parhaiten lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Tätä voi aiheuttaa esimerkiksi jäkälien häviäminen puiden juurilta. Populaatioiden geenijärjestelmä alkaa muuttua.
Hajottavassa valinnassa luonnonvalinta suosii populaation äärilaitoja eli tummia ja vaaleita. Tämä näkyy esimerkiksi hietikolla, jossa on myös kiviä. Vaaleat ja tummat etanan sopeutuvat parhaiten. Olosuhteet populaation keskellä muuttuu kahteen suuntaan. Erilaisiin olosuhteisiin sopeutuneet osapopulaatiot saattavat ajan kuluessa eriytyä eriksi lajeiksi. Esim maalla ja vedessä rinnakkain kasvavat vesitattaret.
Koivumittari ja korsiyökkönen: teollisuusmelanismi
Koivumittari
Koivumittari
BIOS5 kpl 5
Luin juuri muuntelun määrittelyn kirjan takaa viime luvusta ja en tajunnut siitä yhtään mitään. Kuitenkin nyt seuraavassa kappaleessa sattuikin juuri olemaan muuntelu ja tajusin sen.
Kappale lähti liikkeelle populaation määritelmästä, joka menee näin = samassa elinympäristössä elävät samaan aikaan olevat saman lajin yksilöt jotka voivat lisääntyä keskenään.
Eliölaji voi koostua yhdestä tai useammasta populaatiosta.
Muuntelu on evoluution edellytys ja siinä muutama ominaisuus vaihtelee lajin tai yksilön välillä. Muuntelu auttaa sopeutumaan ympäristöön ja saattaa luoda uusia geenejä ja näin taataan lajien monimuotoisuus ja sopeutuminen. Muuntelu toimii ympäristön kautta ja perinnöllisesti. Ympäristön kautta tuleva muuntelu ei periydy. Siinä saman lajin yksilöt voivat olla hyvinkin erilaisia ja sopeutua. Esimerkiksi metsälintu voi sopeutua kaupungissa hankkimaan ruokansa rohkeammin kuin mitä sama laji metsässä. Lajit siis sopeutuvat heidän ympäristöönsä ja ympäristö voi muuttaa heitä rakenteellisesti, toiminnaltaan ja käytökseltään. Esimerkiksi tummat ahvenet sopeutuvat hyvin sameaan veteen ja vaaleat ahvenet sopeutuvat hyvin kirkkaaseen veteen. Lintujen toiminta voi vaihdella kaupungilla ja metsässä. Lisäksi heidän käytös voi muuttua ujosta rohkeaksi jopa uhkarohkeaksi.
Suvulliseen lisääntymiseen kykenevät monisoluiset eliöt. Suvullisessa lisääntymisessä tulevien yksilöiden käytös, rakenne ja toiminta vaihtelevat, koska kaikilla on oma omaperäinen perimä. Naaraan ja koiraan tumien yhtyessä tulee hedelmöitys ja tuman kromosomien mukana tulevat geenit siirtyvät jälkeläisiin ja siinä geenit voivat olla aivan mitä vain. Koiras tuottaa siittiösoluja valtavan määrän ja on täysin sattumanvaraista mikä niistä yhtyy ja mikä on niiden rakenne. Lisäksi puolison valitseminen on täysin sattumanvaraista. Sukusolujen syntymävaiheessa on sattumanvaraista, millainen yhdistelmä vanhempien kromosomeista ja perintötekijöistä munasoluun ja siittiöön tulee.Suvullista muuntelua tapahtuu, kun tapahtuu mutaatio. Siinä geeni tai kromosomien rakenne tai määrä muuttuu. Kasvuympäristö vaikuttaa paljon ympäristön muunteluun.
Alkeiseliöt lisääntyvät suvuttomasti ja lisäksi suvuttomasti voivat elää myös esimerkiksi kasvit rönsyjen ja lehtien avulla. Esimerkiksi perunat voivat kasvaa yhdestä emokasvista ja kaikki ovat eminsä klooneja. Muuntelua aiheuttaa perinnöllisesti vain mutaatiot (perintötekijöiden rakenteelliset muutokset). Sen takia osa perunoista on suuria ja osa pieniä. Ympäristön aiheuttamaa muuntelua kutsutaan muovautumismuunteluksi ja sen ominaisuuksia hankituiksi ominaisuuksiksi.Tärkein mutaatiotyyppi on geenimutaatio --> tuo populaatioon uusia ominaisuuksia populaatioon ja vaikuttavat lajinkehitykseen. Radioaktiivinen säteily ja monet kemikaalit voivat aiheuttaa erilaisia muutoksia DNA:n rakenteessa.
Albinismi = iholle ei synny enää melaniinia.
Regeneraatio= lisääntyy yksilö hajottamalla omasta osastaan jotain, kuten meritähti.
Suvuttomasti voi lisääntyä myös monistumalla ja silmukoimalla. Silmukoinnissa syntyy kurouma ja siitä syntyy uusi yksilö. Itiöiden avulla ja jakautumalla.
Kappale lähti liikkeelle populaation määritelmästä, joka menee näin = samassa elinympäristössä elävät samaan aikaan olevat saman lajin yksilöt jotka voivat lisääntyä keskenään.
Eliölaji voi koostua yhdestä tai useammasta populaatiosta.
Muuntelu on evoluution edellytys ja siinä muutama ominaisuus vaihtelee lajin tai yksilön välillä. Muuntelu auttaa sopeutumaan ympäristöön ja saattaa luoda uusia geenejä ja näin taataan lajien monimuotoisuus ja sopeutuminen. Muuntelu toimii ympäristön kautta ja perinnöllisesti. Ympäristön kautta tuleva muuntelu ei periydy. Siinä saman lajin yksilöt voivat olla hyvinkin erilaisia ja sopeutua. Esimerkiksi metsälintu voi sopeutua kaupungissa hankkimaan ruokansa rohkeammin kuin mitä sama laji metsässä. Lajit siis sopeutuvat heidän ympäristöönsä ja ympäristö voi muuttaa heitä rakenteellisesti, toiminnaltaan ja käytökseltään. Esimerkiksi tummat ahvenet sopeutuvat hyvin sameaan veteen ja vaaleat ahvenet sopeutuvat hyvin kirkkaaseen veteen. Lintujen toiminta voi vaihdella kaupungilla ja metsässä. Lisäksi heidän käytös voi muuttua ujosta rohkeaksi jopa uhkarohkeaksi.
Suvulliseen lisääntymiseen kykenevät monisoluiset eliöt. Suvullisessa lisääntymisessä tulevien yksilöiden käytös, rakenne ja toiminta vaihtelevat, koska kaikilla on oma omaperäinen perimä. Naaraan ja koiraan tumien yhtyessä tulee hedelmöitys ja tuman kromosomien mukana tulevat geenit siirtyvät jälkeläisiin ja siinä geenit voivat olla aivan mitä vain. Koiras tuottaa siittiösoluja valtavan määrän ja on täysin sattumanvaraista mikä niistä yhtyy ja mikä on niiden rakenne. Lisäksi puolison valitseminen on täysin sattumanvaraista. Sukusolujen syntymävaiheessa on sattumanvaraista, millainen yhdistelmä vanhempien kromosomeista ja perintötekijöistä munasoluun ja siittiöön tulee.Suvullista muuntelua tapahtuu, kun tapahtuu mutaatio. Siinä geeni tai kromosomien rakenne tai määrä muuttuu. Kasvuympäristö vaikuttaa paljon ympäristön muunteluun.
Alkeiseliöt lisääntyvät suvuttomasti ja lisäksi suvuttomasti voivat elää myös esimerkiksi kasvit rönsyjen ja lehtien avulla. Esimerkiksi perunat voivat kasvaa yhdestä emokasvista ja kaikki ovat eminsä klooneja. Muuntelua aiheuttaa perinnöllisesti vain mutaatiot (perintötekijöiden rakenteelliset muutokset). Sen takia osa perunoista on suuria ja osa pieniä. Ympäristön aiheuttamaa muuntelua kutsutaan muovautumismuunteluksi ja sen ominaisuuksia hankituiksi ominaisuuksiksi.Tärkein mutaatiotyyppi on geenimutaatio --> tuo populaatioon uusia ominaisuuksia populaatioon ja vaikuttavat lajinkehitykseen. Radioaktiivinen säteily ja monet kemikaalit voivat aiheuttaa erilaisia muutoksia DNA:n rakenteessa.
Albinismi = iholle ei synny enää melaniinia.
Regeneraatio= lisääntyy yksilö hajottamalla omasta osastaan jotain, kuten meritähti.
Suvuttomasti voi lisääntyä myös monistumalla ja silmukoimalla. Silmukoinnissa syntyy kurouma ja siitä syntyy uusi yksilö. Itiöiden avulla ja jakautumalla.
torstai 4. huhtikuuta 2013
Tässä käyn läpi BIOS1 kpl 4 eli elämän monimuotoisuus ilmenee monella tasolla
Ensin täytyy selvittää käsitteenä mitä tarkoittaa monimuotoisuus?
monimuotoisuus eli biodiversiteetti= elollisen luonnon monimuotoisuus, joka tarkoittaa erilaisten ekosysteemien monimuotoisuutta, eliöyhteisöjen monimuotoisuutta eli lajirunsautta ja lajien sisäistä monimuotoisuutta eli geneettistä monimuotoisuutta eli lajin sisäistä perinnöllistä muuntelua.
Ekosysteemi= yhtenäisellä alueella elävien eliöiden vuorovaikutussuhteita ja niiden elottoman ympäristön kanssa muodostamaa kokonaisuutta. Ekosysteemien erilaisuus ja monimuotoisuus perustuvat elottoman luonnon, kuten kallio- ja maaperän, lämpö- ja valaistusolosuhteiden sekä kosteuden vaihteluun. Kaikkien ekosysteemien ympäristöolosuhteet ja eliöt muuttuvat ajan mukana. Esim. palo- ja hakkuaukeasta kehittyvä havumetsä käy läpi monia vaiheita ennen kuin se on uudestaan järeä aarnometsä. Ekosysteemejä ovat esimerkiksi sademetsä, savanni, järvi ja suo.
Ekosysteemin monimuotoisuus on laajin ja se vaihtelee aina. Voi olla sademetsää, kosteikkoja, vesistöjä tai peltoa. Ekosysteemi myös muuttuu hakkuiden aikaansaannoksena esimerkiksi. Maapallolla säilyy erilaisia ekosysteemejä, kuten sademetsiä, savanneja, havumetsiä, soita ja erilaisia vesialueita.
Lajien sisäinen monimuotoisuus eli geneettinen monimuooisuus ilmenee saman lajin yksilöiden välisenä erona. Siihen vaikuttaa lähinnä perintötekijät.Tämä mahdollistaa evoluution ja uusien lajien synnyn. Taudit, tuholaiset ja loiset ja elinympäristön saastuminen pääsevät helpoiten yllättämään, jos perintötekijät ovat liian samanlaisia lajilla. Näkyy luonnossa rakenteeltaan, elintoiminnoiltaan ja käyttäytymiseltään = muuntelu
Muuntelu= Saman lajin yksilöiden populaatioiden tai alalajien välinen vaihtelu yhden tai useamman ominaisuuden suhteen.
Lajien monimuotoisuus (lajidiversiteetti) näkyy lajien määränä ja runsautena. Luonnon monimuotoisuus yleensä tarkoittaa lajin monimuotoisuutta, koska se on helpoiten havaittavissa. Lajien lukumäärä vähenee siirryttäessä päiväntasaajalta kohti napa-alueita tai maaston korkeuden noustessa merenpinnasta vuoristoiksi.
Ensin täytyy selvittää käsitteenä mitä tarkoittaa monimuotoisuus?
monimuotoisuus eli biodiversiteetti= elollisen luonnon monimuotoisuus, joka tarkoittaa erilaisten ekosysteemien monimuotoisuutta, eliöyhteisöjen monimuotoisuutta eli lajirunsautta ja lajien sisäistä monimuotoisuutta eli geneettistä monimuotoisuutta eli lajin sisäistä perinnöllistä muuntelua.
Ekosysteemi= yhtenäisellä alueella elävien eliöiden vuorovaikutussuhteita ja niiden elottoman ympäristön kanssa muodostamaa kokonaisuutta. Ekosysteemien erilaisuus ja monimuotoisuus perustuvat elottoman luonnon, kuten kallio- ja maaperän, lämpö- ja valaistusolosuhteiden sekä kosteuden vaihteluun. Kaikkien ekosysteemien ympäristöolosuhteet ja eliöt muuttuvat ajan mukana. Esim. palo- ja hakkuaukeasta kehittyvä havumetsä käy läpi monia vaiheita ennen kuin se on uudestaan järeä aarnometsä. Ekosysteemejä ovat esimerkiksi sademetsä, savanni, järvi ja suo.
Ekosysteemin monimuotoisuus on laajin ja se vaihtelee aina. Voi olla sademetsää, kosteikkoja, vesistöjä tai peltoa. Ekosysteemi myös muuttuu hakkuiden aikaansaannoksena esimerkiksi. Maapallolla säilyy erilaisia ekosysteemejä, kuten sademetsiä, savanneja, havumetsiä, soita ja erilaisia vesialueita.
Lajien sisäinen monimuotoisuus eli geneettinen monimuooisuus ilmenee saman lajin yksilöiden välisenä erona. Siihen vaikuttaa lähinnä perintötekijät.Tämä mahdollistaa evoluution ja uusien lajien synnyn. Taudit, tuholaiset ja loiset ja elinympäristön saastuminen pääsevät helpoiten yllättämään, jos perintötekijät ovat liian samanlaisia lajilla. Näkyy luonnossa rakenteeltaan, elintoiminnoiltaan ja käyttäytymiseltään = muuntelu
Muuntelu= Saman lajin yksilöiden populaatioiden tai alalajien välinen vaihtelu yhden tai useamman ominaisuuden suhteen.
Lajien monimuotoisuus (lajidiversiteetti) näkyy lajien määränä ja runsautena. Luonnon monimuotoisuus yleensä tarkoittaa lajin monimuotoisuutta, koska se on helpoiten havaittavissa. Lajien lukumäärä vähenee siirryttäessä päiväntasaajalta kohti napa-alueita tai maaston korkeuden noustessa merenpinnasta vuoristoiksi.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
BIOS1 kpl 3
Tänään aamun kunniaksi opettelin kappaleen 3. Kappaleen kolme otsikkona on: Eliömaailman luokittelu jäsentää elämän monimuotoisuutta.
Niinhän se on, että emme voisi tehdä tieteellistä tutkimusta tai suojella elämän monimuotoisuutta, jos emme tietäisi edes eliöiden nimiä tai lajia. Lajeissa käytetään hierarkista järjestelmää joka on seuraavanlainen: laji-->suku-->heimo-->lahko-->luokka-->pääjakso eläimillä ja kasveilla ja sienillä se on kaari-->luokka
Esimerkkinä lajina toimii susi jolloin sukuna toimii koirat ja heimona toimii koiraeläimet, lahkona toimii petoeläimet ja luokkana toimii nisäkkäät, pääjaksona toimii selkäjänteiset ja kuntana eläimet.
Eliölajit jaetaan kuuteen eri kuntaan (perustaja Carl von Linnen 1700-l ruotsalainen), jotka ovat alkeiseliöt eli esitumalliset joita ovat bakteerit ja arkit. Alkueliöihin, joihin kuuluvat esimerkiksi tohvelieläin ja ameba. Lisäksi kuntiin kuuluu eläimet, kasvit ja sienet. Esitumalliset eliöt eli alkeiseliöiden perintöaines on solulimassa ja alkeiseliöt ovat yksoluisia ja solut ovat pieniä ja soluissa on vähän soluelimiä. Bakteerit ovat monessa mukana ja yleensä ne jakaantunut jakaantumalla, mutta välillä myös suvullisesti. Esimerkiksi syanobakteeri eli sinilevä pystyy yhteyttämään, koska sillä on solulimassaan lehtivihreää. Maaperän typensitojabakteerit pystyvät sitomaan ilmasta typpeä kasveille sopivaan muotoon. Ihmisen suolistobakteerit pystyvät elämään symbioosissa. Bakteerit ovat mukana hajotustoiminnasssa ja näin ovat olennaisena osana aineiden kiertokulua. Useimmat bakteerit ovat taudinaiheuttajia tai loisia Osa bakteereista pystyy muuttumaan lepoitiöksi, jolloin niiden elintoiminnot ovat minimissään. Bakteerit muistuttavat tumallisia enemmän kuin arkit ja niillä on voinutkin olla yhteinen kantamuoto. Bakteerit ja arkit ovat yksisoluisia. Arkit kestävät suuria lämpötiloja ja ovat loistavia selviytymään.Arkkien ja bakteerien joukossa on sekä omavaraisia että toisenvaraisia ja hapettomissa oloissa selvityjiä ja hapellisissa oloissa selviytyjiä.Kaikki alkeiseliöt ovat kosteiden ympäristöjen eliöitä ja ne voivat olla yksi- tai monisoluisia sekä omavaraisia tai toisenvaraisia. Tumallisiin kuuluvat alkueliöt eli esimerkiksi tohvelieläin ja ameba. Alkueliöihin kuuluvat myös esimerkiksi malarialoisio, joka aiheuttaa tauteja. Alkueliöihin kuuluvat myös levät ja ne pystyvät yhteyttämään eli ovat omavaraisia eli autotrofisia. Yhteyttämisen ansiosta levät ovat hyviä tuottajia vesistöjen ravintoketjussa.Kasvikuntaan kuuluvat sanikkaiset, sammalet ja siemenkasvit. Siemenkasvit luokitellaan vielä koppelosiemeniksi joita ovat koivu, juolavehnä ja voikukka ja lisäksi paljassiemenisiin joita ovat mänty ja kuusi. Suvuton lisääntyminen on mahdollista rönsyjen ja mukuloiden ja pistokkaiden avulla.Kasvia pystyvät yhteyttämään ja ovat myös omavaraisia eli autotrofisia. Kasveissa on paljon soluja, kuten pintasolu, eritessolu, perussolukko, tukisolukko, kasvusolukko ja tukisolukko. Kasvien soluseinä on yleensä selluloosaa. Sienien soluseinä taas on kitiiniä. Lisäksi sienet ovat toisenvaraisia eli heterotrofisia eli eivät pysty yhteyttämään. Sienet elävät symbioosissa esim keltavahvero eli kantarelli koivun kanssa. Lisäksi sienet voivat saada ravintonsa loisimalla tai hajottamalla. Sienet lisääntyy itiöiden avulla. Sienet voivat lisääntymään suvullisesti periaatteessa sienirihmastojen avulla, kun kaksi sienirihmastoa yhdistyy niin voi syntyä itiöemä eli sieni. Jäkälä on levien ja sienien symbioosi, jossa sienirihmasto ottaa ravinteita ja vettä ja leväosa sitoo ja antaa sokeria. Eläimet toimivat geeniensä eli aistiensa varassa.Monisoluisissa levissä ei ole eroteltavissa lehteä, varsia ja juuria ja näin niitä kutsutaan sekovartisiksi. Myös levien soluseinän rakenne, ravinteiden ja veden kuljetysjärjestelmä ja yhteyttämisväriaineet- ja tuotteet ovat erilaisia eli eivät ole kasveja. Eläimillä ei ole soluseinää ja kudoksia on esimerkiksi pintakudos(epiteelikudos), tuki ja sidekudos, hermokudos, lihaskudos. Elintoimintoja säätelee hermosto ja hormonit.
Virukset ovat kuntaluokan ulkopuolella, koska niillä ei ole aineenvaihduntaa eikä kunnollista solua.
Eläinten luokittelussa käytetään apuna DNA:ta ja aminohappojen järjestäytyneisyyttä. Proteiini kuitenkin syntyy DNA:n ohjeiden mukaan ja proteiinit rakentuvat aminohapoista.
Eliöitä on luokiteltu jotain 1,7 miljoonaa ja eläimiä 1,4 miljoonaa, mutta uskotaan että eläimiä on paljon enemmän koska kaikkia sademetsän eläimiä esimerkiksi ei ole voitu tunnistaa vielä. Arvellaan, että eläimiä voi olla 10 miljoonaa tai jopa 100 miljoonaa.
keltavahvero
Juolavehnä, joka kuuluu koppisiemeniin
Keltakarvetta
Kappaleen sanastoa:
omavarainen: toiselta nimeltään autotrofinen eli pystyy yhteyttämään ja lisääntymään suvullisesti, esim kasvit ja eläimet. Eliö, joka kemo- tai fotosynteesin avulla pystyy sitomaan itseensä tarvitsemansa energian ja tuottamaan tarvitsemansa orgaaniset yhdisteet.
toisenvarainen: toiselta nimeltään heterotrofinen eli ei pysty yhteyttämään eikä lisääntymään suvullisesti, esimerkiksi sienet. Eliö, joka käyttää hyväkseen tuottajien sitomaa energiaa ja biomassaa. Kaikki kuluttajat ja hajottavat ovat toisenvaraisia.
Niinhän se on, että emme voisi tehdä tieteellistä tutkimusta tai suojella elämän monimuotoisuutta, jos emme tietäisi edes eliöiden nimiä tai lajia. Lajeissa käytetään hierarkista järjestelmää joka on seuraavanlainen: laji-->suku-->heimo-->lahko-->luokka-->pääjakso eläimillä ja kasveilla ja sienillä se on kaari-->luokka
Esimerkkinä lajina toimii susi jolloin sukuna toimii koirat ja heimona toimii koiraeläimet, lahkona toimii petoeläimet ja luokkana toimii nisäkkäät, pääjaksona toimii selkäjänteiset ja kuntana eläimet.
Eliölajit jaetaan kuuteen eri kuntaan (perustaja Carl von Linnen 1700-l ruotsalainen), jotka ovat alkeiseliöt eli esitumalliset joita ovat bakteerit ja arkit. Alkueliöihin, joihin kuuluvat esimerkiksi tohvelieläin ja ameba. Lisäksi kuntiin kuuluu eläimet, kasvit ja sienet. Esitumalliset eliöt eli alkeiseliöiden perintöaines on solulimassa ja alkeiseliöt ovat yksoluisia ja solut ovat pieniä ja soluissa on vähän soluelimiä. Bakteerit ovat monessa mukana ja yleensä ne jakaantunut jakaantumalla, mutta välillä myös suvullisesti. Esimerkiksi syanobakteeri eli sinilevä pystyy yhteyttämään, koska sillä on solulimassaan lehtivihreää. Maaperän typensitojabakteerit pystyvät sitomaan ilmasta typpeä kasveille sopivaan muotoon. Ihmisen suolistobakteerit pystyvät elämään symbioosissa. Bakteerit ovat mukana hajotustoiminnasssa ja näin ovat olennaisena osana aineiden kiertokulua. Useimmat bakteerit ovat taudinaiheuttajia tai loisia Osa bakteereista pystyy muuttumaan lepoitiöksi, jolloin niiden elintoiminnot ovat minimissään. Bakteerit muistuttavat tumallisia enemmän kuin arkit ja niillä on voinutkin olla yhteinen kantamuoto. Bakteerit ja arkit ovat yksisoluisia. Arkit kestävät suuria lämpötiloja ja ovat loistavia selviytymään.Arkkien ja bakteerien joukossa on sekä omavaraisia että toisenvaraisia ja hapettomissa oloissa selvityjiä ja hapellisissa oloissa selviytyjiä.Kaikki alkeiseliöt ovat kosteiden ympäristöjen eliöitä ja ne voivat olla yksi- tai monisoluisia sekä omavaraisia tai toisenvaraisia. Tumallisiin kuuluvat alkueliöt eli esimerkiksi tohvelieläin ja ameba. Alkueliöihin kuuluvat myös esimerkiksi malarialoisio, joka aiheuttaa tauteja. Alkueliöihin kuuluvat myös levät ja ne pystyvät yhteyttämään eli ovat omavaraisia eli autotrofisia. Yhteyttämisen ansiosta levät ovat hyviä tuottajia vesistöjen ravintoketjussa.Kasvikuntaan kuuluvat sanikkaiset, sammalet ja siemenkasvit. Siemenkasvit luokitellaan vielä koppelosiemeniksi joita ovat koivu, juolavehnä ja voikukka ja lisäksi paljassiemenisiin joita ovat mänty ja kuusi. Suvuton lisääntyminen on mahdollista rönsyjen ja mukuloiden ja pistokkaiden avulla.Kasvia pystyvät yhteyttämään ja ovat myös omavaraisia eli autotrofisia. Kasveissa on paljon soluja, kuten pintasolu, eritessolu, perussolukko, tukisolukko, kasvusolukko ja tukisolukko. Kasvien soluseinä on yleensä selluloosaa. Sienien soluseinä taas on kitiiniä. Lisäksi sienet ovat toisenvaraisia eli heterotrofisia eli eivät pysty yhteyttämään. Sienet elävät symbioosissa esim keltavahvero eli kantarelli koivun kanssa. Lisäksi sienet voivat saada ravintonsa loisimalla tai hajottamalla. Sienet lisääntyy itiöiden avulla. Sienet voivat lisääntymään suvullisesti periaatteessa sienirihmastojen avulla, kun kaksi sienirihmastoa yhdistyy niin voi syntyä itiöemä eli sieni. Jäkälä on levien ja sienien symbioosi, jossa sienirihmasto ottaa ravinteita ja vettä ja leväosa sitoo ja antaa sokeria. Eläimet toimivat geeniensä eli aistiensa varassa.Monisoluisissa levissä ei ole eroteltavissa lehteä, varsia ja juuria ja näin niitä kutsutaan sekovartisiksi. Myös levien soluseinän rakenne, ravinteiden ja veden kuljetysjärjestelmä ja yhteyttämisväriaineet- ja tuotteet ovat erilaisia eli eivät ole kasveja. Eläimillä ei ole soluseinää ja kudoksia on esimerkiksi pintakudos(epiteelikudos), tuki ja sidekudos, hermokudos, lihaskudos. Elintoimintoja säätelee hermosto ja hormonit.
Virukset ovat kuntaluokan ulkopuolella, koska niillä ei ole aineenvaihduntaa eikä kunnollista solua.
Eläinten luokittelussa käytetään apuna DNA:ta ja aminohappojen järjestäytyneisyyttä. Proteiini kuitenkin syntyy DNA:n ohjeiden mukaan ja proteiinit rakentuvat aminohapoista.
Eliöitä on luokiteltu jotain 1,7 miljoonaa ja eläimiä 1,4 miljoonaa, mutta uskotaan että eläimiä on paljon enemmän koska kaikkia sademetsän eläimiä esimerkiksi ei ole voitu tunnistaa vielä. Arvellaan, että eläimiä voi olla 10 miljoonaa tai jopa 100 miljoonaa.
keltavahvero
Juolavehnä, joka kuuluu koppisiemeniin
Keltakarvetta
Kappaleen sanastoa:
omavarainen: toiselta nimeltään autotrofinen eli pystyy yhteyttämään ja lisääntymään suvullisesti, esim kasvit ja eläimet. Eliö, joka kemo- tai fotosynteesin avulla pystyy sitomaan itseensä tarvitsemansa energian ja tuottamaan tarvitsemansa orgaaniset yhdisteet.
toisenvarainen: toiselta nimeltään heterotrofinen eli ei pysty yhteyttämään eikä lisääntymään suvullisesti, esimerkiksi sienet. Eliö, joka käyttää hyväkseen tuottajien sitomaa energiaa ja biomassaa. Kaikki kuluttajat ja hajottavat ovat toisenvaraisia.
tiistai 2. huhtikuuta 2013
BIOS1 kpl 2
BIOS1 Eliömaailman toisen kappaleen otsikkona on 2000-luku - biologian aikakausi.
Otsikko juontaa siitä, että biologia on kehittynyt paljon 2000- luvulla ja tulee yhä edelleen kehittymään paljon. Tutkimus tehdään yleensä näin: ongelma, havainto-->olemassa olevaan tietoon tutustuminen-->hypoteesin eli tieteellisen arvauksen, päätelmän laatiminen-->tutkimuksen suunnittelu ja toteuttaminen--> tiedon keruu-->hypoteesin testaus ja tiedon testaus-->johtopäätösten teko ja hypoteesin hyväksyminen tai hylkääminen-->tiedon julkaisu
Ihminen tarvitsee perustutkimuksen tietoja, jotta hän voi soveltaa sitä. Esimerkiksi geenejä on tutkittu millainen on niiden perusrakenne ja toiminnat ja sen jälkeen on voitu perehtyä siihen miten perinnöllisyys toimii ja mitä se konkreettisesti tarkoittaa. Lisäksi perustiedon jälkeen voi vasta tehdä soveltavaa tutkimusta. Esimerkiksi koivun ksylitoli on nykyisin purukumissa ja estää hampaiden reikiintymistä tai esimerkkinä ensimmäinen antibiootti pesiliini.
Biologiasta on tullut niin laaja-alainen ja monitasoinen että on tullut paljon uusia ammattejakin ihmisille ja tutkimuskohteita, joita eritellään eri nimillä.
Mikrobiologia: tutkii bakteereja (bakteriologia) ja viruksia (virologia)
Ekologia: tutkii luontoa ja luonnon monimuotoisuutta
Etologia: tutkii eläinten käyttäytymistä
Molekyylibiologia: tutkii biologiaa molekyylitasolta
Biokemia: yhdistää kemian ja biologian tutkimuksessa
Taksonomia: eliöiden rakenteiden ja anatomian tutkiminen sekä eliöiden luokittelu
Genetiikka: perinnöllisyystiede; geenien rakenteen ja toiminnan tutkiminen
Fysiologia: eläinten toiminnan tutkimus
Elämä monella tasolla:
atomi-->molekyyli-->makromolekyyli-->soluelin-->solu-->solukko/kudos-->elin-->elimistö-->yksilö-->populaatio-->eliöyhteisö-->ekosysteemi-->biosfääri eli elämänkaari
Otsikko juontaa siitä, että biologia on kehittynyt paljon 2000- luvulla ja tulee yhä edelleen kehittymään paljon. Tutkimus tehdään yleensä näin: ongelma, havainto-->olemassa olevaan tietoon tutustuminen-->hypoteesin eli tieteellisen arvauksen, päätelmän laatiminen-->tutkimuksen suunnittelu ja toteuttaminen--> tiedon keruu-->hypoteesin testaus ja tiedon testaus-->johtopäätösten teko ja hypoteesin hyväksyminen tai hylkääminen-->tiedon julkaisu
Ihminen tarvitsee perustutkimuksen tietoja, jotta hän voi soveltaa sitä. Esimerkiksi geenejä on tutkittu millainen on niiden perusrakenne ja toiminnat ja sen jälkeen on voitu perehtyä siihen miten perinnöllisyys toimii ja mitä se konkreettisesti tarkoittaa. Lisäksi perustiedon jälkeen voi vasta tehdä soveltavaa tutkimusta. Esimerkiksi koivun ksylitoli on nykyisin purukumissa ja estää hampaiden reikiintymistä tai esimerkkinä ensimmäinen antibiootti pesiliini.
Biologiasta on tullut niin laaja-alainen ja monitasoinen että on tullut paljon uusia ammattejakin ihmisille ja tutkimuskohteita, joita eritellään eri nimillä.
Mikrobiologia: tutkii bakteereja (bakteriologia) ja viruksia (virologia)
Ekologia: tutkii luontoa ja luonnon monimuotoisuutta
Etologia: tutkii eläinten käyttäytymistä
Molekyylibiologia: tutkii biologiaa molekyylitasolta
Biokemia: yhdistää kemian ja biologian tutkimuksessa
Taksonomia: eliöiden rakenteiden ja anatomian tutkiminen sekä eliöiden luokittelu
Genetiikka: perinnöllisyystiede; geenien rakenteen ja toiminnan tutkiminen
Fysiologia: eläinten toiminnan tutkimus
Elämä monella tasolla:
atomi-->molekyyli-->makromolekyyli-->soluelin-->solu-->solukko/kudos-->elin-->elimistö-->yksilö-->populaatio-->eliöyhteisö-->ekosysteemi-->biosfääri eli elämänkaari
Tässä blogissa käyn läpi oppimaani biologiasta. Jokaiselle päivälle nytten on yksi kappale opiskeltavana biologiasta muiden kouluhommien lomassa. Muokkailen tekstejä tarvittaessa, jos opin jotain uutta tai löydän aiheeseen liittyvää aineistoa.
Ensimmäisenä aloitan BIOS1 Eliömaailma kirjasta. Valitettavasti tämä on veljeni vanha kirja, joten vuosimalli on 2004, mutta luotan siihen että tieto on näissä sama.
Käsittelyyn siis:
Kappale 1. Mitä elämä on?
Maailmankaikkeuden yleisimmät alkuaineet ovat vety (H) ja helium (He). Muita yleisiä alkuaineita ovat typpi (N), fosfori (P), hiili (C) ja happi (O). Kehossamme on eniten juuri näitä alkuaineita heliumia lukuunottamatta. Yleisen alkuräjähdys uskomuksen mukaan elämä alkoi n. 12-15 miljardia vuotta sitten. Silloin tapahtui alkuräjähdys, jossa alkuaineet levisivät maapallolle. Tähtien valo ja lämpö toimivat fuusioreaktion ansiosta. Tähti koostuu vetysidoksista ja ne liittyvät heliumiksi, jonka seurauksena vapautuu valtavasti energiaa. Kun vety loppuu niin happimolekyyli liittyy hiileen ja sen jälkeen vuorossa on fosfori, hiili ja vety. Lopulta tähti räjähtää ja sen sisältämät alkuaineet leviävät ympärille ilmakehään. Tästä tulee käsitys sille, että olisimme tähtien lapsia.
Hiili on tärkein alkuaine elämän kannalta. Hiilellä on loistavat kemialliset ominaisuudet. Se pystyy sitomaan itseensä monia muita molekyylejä jopa neljä kappaletta. Lisäksi Hiili voi muuttaa muotoaan ja voi olla suora, haaroittuva tai rengasmainen. Tämä lisää hiilen loistavaa orgaanista monimuotoisuutta.
Kun eliö kuolee, niin hajottavat hajottavat eliön alkuaineet takaisin käytettäväksi ja näin ollen meissä voi olla samoja alkuaineita kuin vaikka kasveilla.
Tunnistamme elämän ja samalla elävät eliöt siitä, että niitä yhdistävät samat asiat. Näitä ovat: 1) Järjestäytyneisyys; Atomi--> molekyyli-->makromolekyyli-->soluelin-->solu-->solukko ja kudos-->elin-->elimistö-->yksilö-->populaatio--> eri populaatioista eliöyhteisö--> ekosysteemit--> biosfääri eli elämänkehän.
2) kemialliset ominaisuudet; eliöillä on sellaisia ominaisuuksia, joita ei ole orgaanittomalla kuten proteiini. Proteiini ei ole itsessään mitään, mutta kun se osallistuu solujen rakentamiseen niin siitä tulee osa elämää. 3) informaatio ja sen hyödyntäminen; solujen informaatio sijaitsee DNA:n geenissä. DNA:n geenissä sijatseva informaatio välittää tietoa soluille ja näin ne kykenevät valmistamaan tarvittavia aineitaan. 4) lisääntyminen; kaikki eliöt pystyvät lisääntymään ja näin siirtämään geeninsä eli perimänsä informaatio eteenpäin jälkejäisille. 5) evoluutio; Eliöille tulee ominaisuuksia, jotka auttavat sopeutumaan vallitsemaan ympäristöön ja perintötekijät voivat muuttua niin että eliö sopeutuu muuttuvaan ympäristöön. Ne, jotka ovat saalistajien ruokana voivat olla väriltään ympäristön värisiä niin ettei heitä huomata. 6) itsesäätelykyky; eliöt pystyvät aistimaan ympäristöä ja toimimaan ympäristön mukaan ja aistivat asioita. Esimerkiksi kasvin lehdet kääntyvät aurinkoa kohti, jotta ne saavat kaiken hyödyn auringon säteilyenergiasta ja sitovat sitä itseensä fotosynteesiä varten. 7) elämänkaari; kaikki eliöt syntyvät ja kuolevat mutta sen pituus voi vaihdella. Esimerkiksi kilpikonna voi elää vaikka kuinka vanhaksi, mutta perhonen voi elää vain muutaman päivän. 8) Aineenvaihdunta; eliöt ottavat ympäristöstä aineita ja poistavat ympäristöön aineenvaihdunnan jätteitä. Eliöt tarvitsevat ottamiaan aineita rakennusaineiksi ja energianlähteeksi.
Nestemäisessä muodossa oleva vesi on elämälle välttämätöntä.
Vedellä on loistavat kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet. Vesi on loistava liuotin ja tästä johtuen monet kemialliset reaktiot voivat tapahtua. Fotosynteesissä tarvitaan vettä ja lisäksi se on lopputuotteen hapen ominaisuudessa. Vedellä on myös loistava ominaislämpökapasiteetti eli vesi voi sitoa tai luovuttaa lämpöä ilman että sen oma lämpötila muuttuu. Lisäksi maapallolla on paljon vettä ja suuret vesimassat pystyvät tasoittamaan lämpöä ja luomaan näin sopivaa lämpötilaa maapallolle. Vesi on myös loitava aineiden kuljettaja.Elämälle välttämätöntä on myös oikea säteily. Auringosta tulee säteilyä aina lyhytaaltoisista röntgen- ja gammasäteistä pitkäaaltoisiin radio- ja mikroaaltoihin. Miten lyhytaaltoisempi niin sitä enemmän energiaa. Elämän kannalta näkyvä valo ja lämpösäteily ovat tärkeimmät. Lyhytaaltoista UV säteilyä pääsee välillä maapallolle ja sen ehottomana estona on otsonikerros. Ilman otsonikerrosta maapallo tuhoutuisi pitkälti UV-säteilyn ansiosta. Lyhytaaltoinen säteily pystyy tunkeutumaan solun sisälle ja muuttamaan solun perintöaineksien rakennetta, mistä seuraa solun toiminnan muuttuminen tai jopa solun kuoleminen. Elämälle välttämätöntä on myös ehdottomasti sopiva lämpötila, sopivasti kemiallisia raaka-aineita, tarpeeksi energiaa,
Yhteenvetona kappaleen otsikolle mitä elämä on?
Elämä on siellä missä on orgaanisia yhdisteitä ja elämää. Eliö luokiteltiin näiden perusteella; järjestäytyneisyys, evoluutio, itsesäätely, elämänkaari, lisääntyminen, informaatio ja sen hyödyntäminen ja kemialliset ominaisuudet. Elämälle välttämätöntä olivat nestemäinen vesi, hiili, sopiva lämpötila, valo, energianlähde, kemialliset raaka-aineet ja säteily sekä otsonikerros eli kaasukehä.
Kappaleen sisältämä käsite
biosfääri= maailma, jossa on elotonta ja elollista. Eli maailma, jossa on elämää. Kaikki maailman ekosysteemit muodotavat elottoman luonnon kanssa biosfäärin eli elämänkehän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)